Löysin tarvikkeiden sekalaatikosta hopeakynäni ja muistoja tulvahti mieleeni,
siitä on jo aikaa, kun kyseistä kynää olen käyttänyt.
 |
| Kuva: Liisa Uotila |
Itse omistan kyseisen kynän, käytän sitä tumman paperin viivoitukseen.
Vaaleaan paperiin teen joskus hopeakynällä kuvioita, siitä jää ihanan hento ja vähän
kiiltävän oloinen jäki. Hopeakynä on kaunis, ihan esineenäkin ja väline'kalligrafina' olen siihen
Entäpäs ystäväni? Haastattelin muutamaa kollegaani,
nimeä klikkaamalla pääset kyseisen kalligrafin omille nettisivuille,
tai facebook sivustolle.
Maarit Ali-Marttila-Olkkola
Käytän tummien ja joskus hankalien (karheat) papereiden viivoittamiseen.
hopeakynästä
– sehän oli renessanssiajan taiteilijoiden hyvin suosittu piirustusväline.
Silloin tehtiin piirtimiä myös esim. kuparista, sinkistä ym. Hopeakynällä piirrettyjen
kuvien sävy muuttui ajan myötä, hopean hapettumisen ym. kautta.
Kun katsot
vanhoja piirroksi tuolta ajalta, niissä on avain hiuksen ohuita viivoja ja
siinä se salaisuus piilee miksi sitä on hyvä käyttää apuviivoitukseen.
Tummissa papereissa viiva ”häviää” kokonaan ajan myötä ja vaaleissa se on
niin
hienon hieno ettei haittaa vaikka on paikallaan.
Tietenkin on oltava hyvin
tarkka mihin viivan vetäsee.
Taidehistoriassa
ja jopa Cennino Cenninin kirjassa kerrotaan tuosta mainiosta
työvälineestä. Minulla
on lyijytäytekynässä lyijyn asemesta hopealangan pätkä.
Samaten, jos on pintakäsitelty
paperi - sellainen johon jo pinikin kumin hipaisu jättää jäljen, niin hento
hopeakynän jälki on mainio apu.
Omistan ns. hopeakynän ja
käytän sitä melko usein juuri tummille papereille viivoitukseen.
Se on siinä tummille
papereille hyvä, himmeä lähes huomaamaton viiva jota
ei tarvitse poistaa vaan
se poistuu ajanmyötä itse. Pitää
kuitenkin olla tosi tarkka
viivoituksen kanssa kun hopeakynän jälkeä ei voi
sitten kumittaa.
Liisa Uotila
Tilasin Luhdan Tarjalta hienon
hopeakynän, jonka Tarja vielä kauniisti nimikoi nimelleni.
Paljoa en ole vielä
käyttänyt, oikeastaan viivoittanut vain tumman sinistä paperia. On minulla myös
toinen hopeakynä, lyijytäytekynä, jossa lyijyn olen korvannut pätkällä
hopealankaa
Tiesithän, että
hopeakynällä voi tehdä oikeita kuvia joissa jälki säilyy, kunhan
pohja on liidulla
käsitelty. Hopean ja liitupohjan välillä tapahtuu kemiallinen
reaktio, jolloin kynän
jälki tummuu ajan myötä. Tavallisesta paperipinnasta
jälki haihtuu, siksi
hopeakynä on suosittu viivoitusväline.
Mulla ei oo hopeakynää, mutta
olen käyttäny joskus sopivan mallisen hopealusikan vartta samaan
tarkoitukseen.Tummille papereille käytän viivoittamiseen valkoista värikynää
tai liitukynää. Räätälin liitu toimii loistavasti.
Löytyy. Käytän oikeastaan vain
tummien paperien viivoittamiseen.
----------------------------------------------------------
Jos haluat tämän ihanan kynän itsellesi, niitä valmistaa tällä hetkellä:
Kultaseppä Sanni
Lehtinen
p. 040 722 3004
kultaseppa.sanni@gmail.com
“Hopea on
kierrätyshopeaa mikä on puhdistettu alkuaineiseksi puhtaaksi hopeaksi, sulatan
tästä tangon ja valssaan sen sopivaan ainevahvuuteen. Tämän jälkeen muotoilen
kärjen ja kiillotan kynän.”
--------------------------------------------------------------------------------------
 |
| Kuva: Anneli Stenroos |
Hopeakynästä googlessa:
Hopeakynä on kynä, jonka varteen on kiinnitetty hopeinen kärki.[1]
Hopeakynä oli suosituimmillaan renessanssin taiteessa Italiassa, Saksassa ja Hollannissa, vaikka se, samoin kuin sen lyijykärkinen muunnos, tunnettiin jo antiikin aikana.[1] Antiikin Kreikan ohella muinaisessa Egyptissä ja Roomassa käytettiin pieniä lyijykiekkoja piirtämiseen ja kirjoittamiseen. Euroopassa käytettiin myös 1300-luvulta alkaen hopean ohella lyijystä tai sinkistä tehtyjä kärkiä hopeakynissä.
----------------------------------------------------------
Kiitos, kun piipahdit täällä blogin puolella,
toivottaa iloinen kalligrafi marikakk
No comments:
Post a Comment